Unilääke ei ole paras unilääke

Kuukauden teema

Unilääke ei ole paras unilääke

Elämä ei ole muuttumaton vakio ja toisinaan elämänmuutokset saattavat tapahtuessaan vaikuttaa nukkumiseemme miinusmerkkisesti. Väliaikaisen unettomuuden selättämiseen määrätään varsin usein lääkehoitoa ja lyhytaikaisessa käytössä lääkkeet voivatkin tuoda uniongelmaan helpotuksen. Mutta missä kulkee lääkkeiden käytön raja ja milloin niistä ei kannata lähteä hakemaan apua?

Suomessa uniongelmaiset turvautuvat lääkkeisiin muita eurooppalaisia useammin. Arviolta vähintäänkin puoli miljoonaa suomalaista lääkitsee untaan säännöllisesti joko uni-, nukahtamis- tai masennuslääkkeillä, alkoholista puhumattakaan.

Uniongelmien hoidossa usein käytettyjä lääkkeitä ovat bentsodiatsepiinit, tsopikloni, tsolpideemi sekä erilaiset masennus- ja psykoosilääkkeet. Lisäksi kemiallisten hoitokeinojen valikkoon kuuluvat myös ns. aikabiologiset lääkkeet, jotka perustuvat melatoniinin nukahtamista helpottaviin ominaisuuksiin sekä kykyyn rytmittää elimistön uni- ja valvetiloja.

Unitutkija, dosentti Henri Tuomilehto on suomalaisten kemiallisesta nukkumiskultuurista huolissaan.

“Unilääkkeitä määrätään uniongelmaisille aivan liian helpoin perustein. Pitäisi muistaa, että unilääke hoitaa ainoastaan uniongelman oiretta, ei sen juurisyytä. Aivan kuten lääketieteessä yleensäkin, myös uniongelmien hoitamisen pitäisi aina lähteä ongelman perusteellisesta tutkimisesta. Vasta kun ongelman todellinen syy on saatu selville, voidaan sitä lähteä toimivalla tavalla lääkitsemään.”

Vain väliaikaiseen käyttöön

Kun elämässä tapahtuu mullistuksia, uni on yleensä ensimmäinen asia jossa elämän turbulenssin huomaa. Ja kun uni häiriintyy, muuttuu myös elämän mutkista selviäminen haasteellisemmaksi. Siksi akuuttiin unettomuuteen onkin aivan hyväksyttävää käyttää avuksi lääkitystä. Mutta tarkkana pitää tässäkin tilanteessa Henri Tuomilehdon mukaan olla.

“Oli kyseessä mikä lääke tahansa, ei käyttöä koskaan pitäisi aloittaa ilman perusteltua ja painavaa syytä. Toisinaan elämän myllerryksissä ihmisellä ei kerta kaikkiaan ole kapasiteettia nukkua omin voimin ja silloin lääkkeestä voi saada avun. Ennen reseptin kirjoittamista lääkärin ja potilaan olisi kuitenkin keskusteltava tilanteesta tarkkaan. On tärkeää, että potilas on täysin tietoinen siitä, kuinka ja miten kauan lääkettä tulee oikeaoppisesti käyttää, sekä mitä sivuvaikutuksia sen käyttöön mahdollisesti liittyy.”

Mistä sitten tietää, milloin lääkkeiden käyttö pitäisi lopettaa? Henri Tuomilehdon mukaan lääkkeet todellakin on tarkoitettu vain väliaikaiseen käyttöön.

“Monesti lääkkeen ohjeessa mainitaan yhtäjaksoisen käyttöajan katoksi kaksi viikkoa. Toisaalta, esimerkiksi herkkäuniset reagoivat unella hyvin herkästi kaikenlaisiin elämän muutoksiin. He voivat pärjäillä lääkkeen kanssa ihan hyvin vuosikymmeniäkin turvautumalla lääkkeeseen vain satunnaisesti yksittäisinä öinä kun tilanne sitä vaatii.”

Jos uniongelmat jatkuvat yhtäjaksoisesti pidempään tai jos unettomuuskausia esiintyy toistuvasti, kehottaa Henri Tuomilehto selvittämään mistä huono uni pohjimmiltaan johtuu.

“Jos uni ei lähde akuutin kriisin jälkeen tasoittumaan muutamassa kuukaudessa, aletaan puhua kroonisesta uniongelmasta. Silloin on syytä lähteä selvittämään perusteellisesti, miksi nukkuminen ei onnistu. Hälytyskellojen pitää ruveta soimaan myös silloin jos esimerkiksi 3-4 viikon mittaisia uniongelmajaksoja esiintyy useamman kerran vuodessa. Lähtökohtana on, että nukkumaan pitäisi pystyä häiriöttä pääsääntöisesti joka yö.”

 

Miksi lääkitty uni ei pärjää terveelle luomu-unelle?

Vaikka unilääkkeillä ihminen saadaankin tainnutettua kemialliseen uneen, ei se tarkoita että uni lääkkeiden vaikutuksen alaisena toimisi kuten sen pitäisi. Laadullisia ongelmia alkaa esiintyä etenkin silloin, kun lääkkeitä käytetään pitkäaikaisesti. “Joidenkin lääkkeiden jatkuvan käytön on havaittu vaikuttavan unen laatuun esimerkiksi muuttamalla sen rakennetta. Uni saattaa muuttua kevyemmäksi, jolloin syvän unen aikainen, elintoimintojen kannalta tärkeä metabolinen palautumis- ja uudelleenlatautumisvaihe jää toteutumatta.”

Vaarallista unilääkkeiden käytössä on Henri Tuomilehdon mukaan myös se, että kemiallisessa unessa mahdolliset uniongelmaista vaivaavat unihäiriöt saavat mellastaa vapaasti.

“Vaikka ihminen lääkkeiden avulla onkin unessa, ei se silti tarkoita että uni olisi laadukasta. Esimerkiksi uniapnea tekee tuhojaan lääkkeistä huolimatta aivan entiseen malliin. Itse asiassa, uniapneaan liittyvät hengityskatkokset saattavat olla pidempiä ja niitä voi esiintyä useammin silloin kun ihminen on unilääkkeen vaikutuksen alaisena. Unitutkimuksessa näemme aivan selvästi sen, että vaikka ihminen käyttäisikin unilääkitystä, hänen unihäiriönsä häiriköivät palautumista aivan entiseen malliin.”

Lääkitystä unesta voi myös joutua maksamaan ei-toivuttua hintaa. “Kaikkiin lääkkeisiin liittyy sivuvaikutuksia, niin myös unilääkkeisiin. Monesti lääkkeiden käyttäjä ei esimerkiksi suinkaan ole lääkityn yön jälkeen pirteä ja palautunut, vaan päivä menee päinvastoin tokkurassa ja muistiongelmista kärsien.”

Tarkkana pitää olla myös lääkkeiden annostelun kanssa. “Unilääkkeisiin on taipumusta kehittyä nopeasti korkea toleranssi. Uniongelmainen ei koskaan saisi lähteä nostamaan oma-aloitteisesti annostustaan saati ryhtyä käyttämään useampia lääkkeitä päällekkäin. Lääkkeiden käyttöön liittyy aina riskejä ja itse niitä ei ainakaan kannata lähteä kasvattamaan.”

 

Uusi asenne uniongelmien hoitoon!

Henri Tuomilehdon mukaan on valitettavaa, että lääkäri liian usein kirjoittaa potilaalle ensimmäisen unilääkereseptin ilman perusteellista selvitystä potilaan tilasta. “Unihäiriöt ja niiden diagnosointi ovat lääketieteen isossa kuvassa vasta varsin uusi asia, ja on ymmärrettävää että tiedon puutteessa sovelletaan helposti myös vääriä hoitokeinoja. Lääketieteen haasteena on pysyä muutoksessa mukana, varsinkin tällaisessa asiassa josta on jo muodostunut suomalaisille uusi kansansairaus.” Henri Tuomilehto peräänkuuluttaa unilääkekeskusteluun lääkärin etiikkaa.

“Perussääntö on, että potilaalle määrättävistä hoitokeinoista ei koskaan saa koitua potilaalle haittaa. Uni on fysiologiaa ja pitkään jatkunut uniongelma kertoo siitä, että ihmisen fysiologiassa jokin on pielessä. Kuten muussakin lääketieteessä, myös uniongelmien hoidossa hoitaminen pitää aloittaa ongelman syyn selvittämisestä. Lääkehoito määrätään vasta kun tiedetään, mitä hoidetaan!”

Myös uniongelmaisen itsensä on hyvä olla lääkärin vastaanotolla skarppina. “Varsinkin jos uniongelmat ovat jatkuneet pidempään, ei lääkäriltä koskaan pitäisi hyväksyä ongelman ensisijaiseksi ja ainoaksi hoitokeinoksi unilääkereseptiä. Vaadi sen sijaan, että uniongelmasi todellinen syy selvitetään ja pyydä lähete unitutkimukseen!”

 

Varaa aika unitutkimukseen tästä.