Unihäiriöiden lyhyt oppimäärä 2

Kuukauden teema

Unihäiriöiden lyhyt oppimäärä

Hyvän ravitsemuksen ja liikunnan ohella lepo on yksi hyvinvoinnin tärkeimmistä pilareista. Levolla on myös oleellinen vaikutus kahteen ensin mainittuun. Väsyneinä teemme helpommin epäterveellisiä ruokavalintoja, emmekä jaksa liikkuakaan tarpeeksi. Ja jos liikumme, liian vähäisen levon vuoksi emme palaudu suorituksesta riittävän hyvin. Monesti ihmiset aliarvioivat levon tarpeensa ja nukkuvat liian vähän, mutta väsymyksen taustalla voi olla myös jokin lepoa haittaava unihäiriö.

Entä jos se johtuukin unesta?

Pitkään jatkunut univaje aiheuttaa monia haittoja. Se muun muassa alentaa työkykyä, vaikuttaa haitallisesti mielialaan sekä heikentää muistia ja keskittymiskykyä. Lisäksi se altistaa muun muassa sydän- ja verisuonisairauksille sekä aikuisiän diabetekselle. Unihäiriön pääoire ei välttämättä ole huono nukkuminen vaan nimenomaan juuri päiväaikainen vireystilan ja toimintakyvyn heikkeneminen.

Pitkäaikaisesta unihäiriöstä kärsii jopa joka viides suomalainen. Ei ole myöskään tavatonta, että sama henkilö kärsii samanaikaisesti useasta eri unihäiriöstä. Merkittäviä tekijöitä unihäiriöiden synnyssä ovat kiireinen elämänrytmi, kova työtahti sekä muuttuneet elintavat. Tällä hetkellä unihäiriöt luokitellaan yleisyydeltään jo kansansairauksiksi ja potilaiden määrä lisääntyy koko ajan. Unihäiriöitä on erilaisia ja niiden vakavuus vaihtelee yleisestä unettomuudesta harvinaiseen narkolepsiaan, jossa ihminen voi nukahdella tahattomasti.

Unettomuus

Yleisin unihäiriö on unettomuus. Siinä ihmisellä on nukahtamisen vaikeutta, unessa pysymisen ongelma tai usein molemmat. Sen aiheuttajia ovat muun muassa stressi, traumat ja elämänmuutokset, masennus-ahdistusoireet, alkoholin ja unilääkkeiden käyttö, muiden lääkkeiden sivuvaikutukset, somaattiset sairaudet sekä kiputilat. Unettomuus saattaa aiheutua myös elimellisestä unihäiriöstä.

Uniapnea

Uniapnea on unenaikainen hengityshäiriö, josta kärsii vähintään 300 000 suomalaista. 80–90 % prosenttia heistä ei tosin tiedä sitä sairastavansa, ja varsinkin naisten uniapnea on alidiagnosoitu. Uniapnean merkittävin riskitekijä on ylipaino, ja 70 % uniapneapotilaista on ylipainoisia. Muilla potilailla uniapnea liittyy useimmiten rakenteellisiin tekijöihin, kuten purentaan tai kookkaisiin nielurisoihin. Viimeaikainen tutkimustieto osoittaa hoitamattoman uniapnean lisäävän merkittävästi kuolleisuusriskiä. Lisääntynyt riski aiheutuu pääosin uniapneaan liittyvästä sydän- ja verisuonisairastavuudesta.

Levottomat jalat

Levottomien jalkojen -oireyhtymästä kärsii 5–8 % aikuisista, mutta 99 % sitä sairastavista ihmisistä ei tiedosta oireidensa oikeaa syytä. He kuvittelevat tuntemustensa alkuperäksi esimerkiksi selkävaivat tai suonikohjut. Levottomat jalat -oireyhtymässä raajoissa ilmenee epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten kylmää, kuumaa, pistelyä ja puutumista, jotka aiheuttavat pakonomaisen tarpeen liikutella raajoja. Oireet ovat pahimmillaan iltaisin ja haittaavat nukkumaanmenoa.

Krooninen väsymys

Krooninen väsymysoireyhtymä on harvinainen sairaus. Oireisto saattaa muistuttaa narkolepsiaan liittyvää väsymystä sillä erolla, että nukahtelu tapahtuu yleensä paikallaan ollessa, uni on tavallisesti pitempi ja henkilö ei koe sitä virkistävänä, eikä siihen liity muita narkolepsiaan tyypillisesti kuuluvia oireita.

Parasomniat

Parasomnioilla tarkoitetaan unenaikaisia erityishäiriöitä, kuten unissakävely, yölliset kauhukohtaukset ja REM-unen käyttäytymishäiriö. Lapsilla parasomniat ovat varsin tavallisia, eivätkä ne pääsääntöisesti aiheuta toimenpiteitä. Lapsilla parasomnioita esiintyy etenkin infektioiden tai univajeen provosoimana. Aikuisilla parasomniat ovat harvinaisempia ja voivat aiheuttaa sosiaalisesti häiritsevää käyttäytymistä öisin, unen rakenteen rikkoutumista ja päiväväsymystä.

Narkolepsia

Narkolepsia on harvinainen sairaus. Sen keskeinen oire on katapleksia. Katapleksiakohtauksissa tunnereaktiot aiheuttavat äkillisen lihasvoiman menetyksen ja narkolepsiapotilas voi nukahtaa tahattomasti. Narkolepsiaa voi esiintyä myös ilman katapleksiaa, ja narkolepsiapotilailla esiintyy myös poikkeavaa päiväväsymystä. Nykykäsityksen mukaan narkolepsian aiheuttaja on aivoissa tapahtuva autoimmuunireaktio.

Apu löytyy oikeanlaisella hoidolla

Usein ihmiset eivät koe itse väsymystä ongelmana vaan hakevat apua vasta, kun väsymys aiheuttaa muita ongelmia. Monesti apukaan ei tosin ole riittävää, sillä toistaiseksi vain harvoilla lääkäreillä on unilääketieteestä tarvittavaa tietoa. Usein uniongelma luokitellaan psyykkiseksi, vaikka se on sitä vain murto-osalle potilaista. Lisäksi hoitona käytetään lähinnä unilääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa riippuvuutta eivätkä kuitenkaan poista väsymyksen taustalla piilevää syytä. Unilääkkeiden vaikutuksen alaisena oleva ihminen voi havahtua useita kertoja tunnissa, mutta hän ei vain itse sitä huomaa.

Useimpiin unihäiriöihin kuitenkin löytyy tehokas hoito, kunhan häiriön perimmäinen syy on selvitetty. Oivauni Uniklinikalla kunkin asiakkaan unihäiriö diagnosoidaan perusteellisella unitutkimuksella, ja hoito on aina syynmukaista. Oivauni on edelläkävijä unihäiriöiden hoidossa. Lue lisää Oivaunesta täällä.