Unitutkimus on suorin tie parempaan päivään

Unitutkimus on suorin tie parempaan päivään

Mietipä tilannetta, jossa olet loukannut jalkasi vaikkapa urheilutreenin aikana. Jotta saataisiin selville, tarvitseeko jalkasi kipsata vai paraneeko se vain levolla, täytyy jalka kuvata. Sama juttu pätee unihäiriöihin. Jotta unihäiriöiden syitä voitaisiin hoitaa, täytyy ne ensin selvittää lääketieteellisin perustein.

Oivaunessa työskentelevä sairaanhoitaja Susanna Nuoramo valmistelee uniklinikalla päivittäin potilaita unitutkimuksiin. Siksi juuri hän onkin oikea henkilö kertomaan, mitä unitutkimuksen aikana tarkalleen tapahtuu.

Kaikki alkaa lääkärin tapaamisella. “Nopein ja helpoin tie päästä unitutkimukseen on varata aika suoraan Oivauneen lääkärin vastaanotolle. Ensikäynti lääkärin luona kestää yleensä noin 30 minuuttia ja sen aikana lääkäri haastattelee asiakasta esimerkiksi hänen terveydentilaansa, lääkityksiinsä ja yleensäkin nukkumiseen liittyen. Osa asiakkaistamme saapuu meille myös heitä muualla hoitaneen lääkärin lähetteellä.”

Miten tutkimukseen pitäisi valmistautua?

“Tutkimukseen ei juurikaan tarvitse valmistautua, mutta tiettyjä asioita on hyvä ottaa etukäteen huomioon, Susanna kertoo. “Toimitamme asiakkaalle aina ennen tutkimusta selkeät ohjeet siitä, miten tutkimukseen pitäisi varautua.”

Ohjeistus on Susannan mukaan hyvinkin yksinkertainen. Klinikalle olisi hyvä pakata mukaan t-paita, jossa voi nukkua seuraavan yön ajan. Lisäksi mukaan kannattaa ottaa takki, huivi tai vaikkapa pipo, joilla saa tutkimuksessa eri puolille kehoa kiinnitettävät mittausanturit halutessaan piiloon. Kasvot on hyvä puhdistaa meikistä ja miesten olisi hyvä ajaa parta ennen tutkimusta pois.

Mitä tutkimuksen aikana tapahtuu?

Jotta unen rakennetta päästään mittaamaan, on kehon eri alueille kiinnitettävä antureita. Tämä tutkimuksen vaihe toteutetaan uniklinikalla tutkimusyötä edeltävänä päivänä, esimerkiksi iltapäivällä tai alkuillasta.

“Antureita kiinnitetään kehoon noin 25 kappaletta”, Susanna kertoo. “Osa antureista kiinnitetään pään alueelle, osa rintakehälle ja osa sääriin. Lisäksi nenän alueelle kiinnitetään happiviikset sekä sormeen happisaturaatiomittari. Antureilla mitataan esimerkiksi aivojen ja sydämen sähkökäyriä, verenpaineen vaihteluita, silmänliikkeitä sekä leuanaluslihasten lihasjännitystä. Jalkoihin kiinnitettävillä antureilla puolestaan seurataan jalkojen päivän ja yön aikaisia liikkeitä. Antureiden lisäksi kehoon kiinnitetään rinnan alueelle pieni, noin kännykän kokoinen laite, joka rekisteröi kaiken antureiden välittämän tiedon jatkoanalysointia varten.”

Anturit ovat melko huomaamattomia ja ne kiinnitetään kehoon siten, etteivät ne haittaa tavallista elämää oikeastaan juuri lainkaan. “Kaikkea aivan normaalia saa ja voi tehdä. Ainoastaan hikiliikuntaa pitää välttää ja suihkussa ei antureiden kanssa voi käydä.”

Mitä jos en onnistukaan nukkumisessa tutkimusyönä?

Tutkimusyön asiakas viettää joko kotonaan tai halutessaan uniklinikalla. Ensimmäinen tapa on monelle mieluisin, sillä koti on tietenkin paikka, jossa uni yleensä parhaiten tulee. Mutta ihan yhtä hyvin käy sekin, että tutkimusyön viettää klinikalla.

“Mikäli asiakas haluaa jäädä klinikalle yöksi, sekin on mahdollista”, Susanna kertoo. “Tällöin tarjoilemme hänelle alkuillasta lämpimän ruoan sekä sen jälkeen vielä iltapalan ja naposteltavat. Yönsä asiakas viettää klinikalla yksin, ja halutessaan hän voi käydä esimerkiksi ulkoilemassa illan aikana klinikan ympäristössä.”

Susannan mukaan asiakkaat pohtivat usein sitä, epäonnistuuko tutkimus, jos tutkimusyönä ei saakaan nukuttua. “Tämä on turha pelko, sillä ihminen kyllä nukkuu joka yö. Joskus tutkimusyön jälkeen asiakas saattaa kertoa nukkuneensa vain kolme tuntia. Tutkimusdata kuitenkin paljastaa, että unta on yön aikana tullutkin esimerkiksi kuuden tunnin verran. Tämä johtuu siitä, että ihminen ei tiedosta kaikkia mikronukahtamisiaan eikä siitä syystä myöskään pysty itse arvioimaan unensa kokonaiskestoa.”

Susanna rauhoitteleekin unestaan huolestuneita kertomalla, että käytännössä vähäinenkin unimäärä tutkimusyön aikana riittää. “Jo sinä aikana me kyllä saamme selville tarpeeksi unen rakenteesta jatkotoimenpiteitä varten.”

Uni avataan käsityönä

Tutkimusyön jälkeen asiakas palaa uniklinikalle poistattamaan anturit. Ja nyt alkaa koko tutkimuksen mielenkiintoisin vaihe. Asiakkaan uni puretaan Oivaunessa käsityönä sekunti sekunnilta osiin ja selvitetään tismalleen mitä yön aikana on tapahtunut.

Datan analysointi on koko tutkimuksen kannalta merkittävä vaihe, sillä sen aikana varmistetaan asiakkaalle oikea diagnoosi. Tästä syystä tämä työvaihe tehdään Oivaunessa käsityönä alan huippuammattilaisten toimesta. “Se, että toteutamme tämän tutkimusvaiheen käsityönä koneellisen analysoinnin sijaan, on yksi niistä syistä, miksi juuri Oivaunessa tehdään Suomen mittakaavassa aivan huipputason unitutkimusta”, Susanna kertoo.

Lopuksi lääkärille

Asiakas saapuu tapaamaan lääkäriä viimeistään parin viikon kuluttua unitutkimuksesta. Tapaaminen kestää noin 45-60 minuuttia ja sen aikana lääkäri käy asiakkaan kanssa perusteellisesti läpi, mistä tämän unihäiriöt johtuvat. Lisäksi lääkäri kertoo millaista hoitopolkua ongelman korjaamisessa lähdetään seuraamaan.

“Usein tutkimuksessa asiakkaalta löydetään useampiakin saman aikaisia unihäiriöitä”, Susanna selvittää. “Tällöin päätetään, mitä häiriöistä lähdetään ensisijaisesti hoitamaan, ja missä järjestyksessä muihin löydettyihin häiriöihin pureudutaan. Tapauskohtaisesti häiriöitä voidaan hoitaa myös useampaa kerralla. Yleisimpiä tutkimuksessa esiin tulevia unihäiriöitä ovat unettomuus, univaje, herkkäunisuus ja uniapnea.”

Vielä lopuksi Susannalla on hyviä uutisia. “Ilahduttava asia on, että olipa asiakkaalta diagnosoitu unihäiriö mikä tahansa, sitä pystytään yleensä hoitamaan. Mutta koska syyt unihäiriöiden taustalla ovat aina puhtaasti lääketieteellisiä, voidaan niiden aiheuttajat ja siten myös oikea hoitomuoto löytää vain perusteellisella tutkimuksella. Tutkimukseen kannattaakin osallistua jokaisen, joka kaipaisi lisäboostia päiväänsä. Usein huonon vireystilan syy saattaa nimittäin johtua juurikin unesta”, Susanna tiivistää.

Lue lisää Unitohtori vastaa -palstalta

Unihäiriöiden lyhyt oppimäärä

Unihäiriöiden lyhyt oppimäärä

Hyvän ravitsemuksen ja liikunnan ohella lepo on yksi hyvinvoinnin tärkeimmistä pilareista. Levolla on myös oleellinen vaikutus kahteen ensin mainittuun. Väsyneinä teemme helpommin epäterveellisiä ruokavalintoja, emmekä jaksa liikkuakaan tarpeeksi. Ja jos liikumme, liian vähäisen levon vuoksi emme palaudu suorituksesta riittävän hyvin. Monesti ihmiset aliarvioivat levon tarpeensa ja nukkuvat liian vähän, mutta väsymyksen taustalla voi olla myös jokin lepoa haittaava unihäiriö.

Entä jos se johtuukin unesta?

Pitkään jatkunut univaje aiheuttaa monia haittoja. Se muun muassa alentaa työkykyä, vaikuttaa haitallisesti mielialaan sekä heikentää muistia ja keskittymiskykyä. Lisäksi se altistaa muun muassa sydän- ja verisuonisairauksille sekä aikuisiän diabetekselle. Unihäiriön pääoire ei välttämättä ole huono nukkuminen vaan nimenomaan juuri päiväaikainen vireystilan ja toimintakyvyn heikkeneminen.

Pitkäaikaisesta unihäiriöstä kärsii jopa joka viides suomalainen. Ei ole myöskään tavatonta, että sama henkilö kärsii samanaikaisesti useasta eri unihäiriöstä. Merkittäviä tekijöitä unihäiriöiden synnyssä ovat kiireinen elämänrytmi, kova työtahti sekä muuttuneet elintavat. Tällä hetkellä unihäiriöt luokitellaan yleisyydeltään jo kansansairauksiksi ja potilaiden määrä lisääntyy koko ajan. Unihäiriöitä on erilaisia ja niiden vakavuus vaihtelee yleisestä unettomuudesta harvinaiseen narkolepsiaan, jossa ihminen voi nukahdella tahattomasti.

Unettomuus

Yleisin unihäiriö on unettomuus. Siinä ihmisellä on nukahtamisen vaikeutta, unessa pysymisen ongelma tai usein molemmat. Sen aiheuttajia ovat muun muassa stressi, traumat ja elämänmuutokset, masennus-ahdistusoireet, alkoholin ja unilääkkeiden käyttö, muiden lääkkeiden sivuvaikutukset, somaattiset sairaudet sekä kiputilat. Unettomuus saattaa aiheutua myös elimellisestä unihäiriöstä.

Uniapnea

Uniapnea on unenaikainen hengityshäiriö, josta kärsii vähintään 300 000 suomalaista. 80–90 % prosenttia heistä ei tosin tiedä sitä sairastavansa, ja varsinkin naisten uniapnea on alidiagnosoitu. Uniapnean merkittävin riskitekijä on ylipaino, ja 70 % uniapneapotilaista on ylipainoisia. Muilla potilailla uniapnea liittyy useimmiten rakenteellisiin tekijöihin, kuten purentaan tai kookkaisiin nielurisoihin. Viimeaikainen tutkimustieto osoittaa hoitamattoman uniapnean lisäävän merkittävästi kuolleisuusriskiä. Lisääntynyt riski aiheutuu pääosin uniapneaan liittyvästä sydän- ja verisuonisairastavuudesta.

Levottomat jalat

Levottomien jalkojen -oireyhtymästä kärsii 5–8 % aikuisista, mutta 99 % sitä sairastavista ihmisistä ei tiedosta oireidensa oikeaa syytä. He kuvittelevat tuntemustensa alkuperäksi esimerkiksi selkävaivat tai suonikohjut. Levottomat jalat -oireyhtymässä raajoissa ilmenee epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten kylmää, kuumaa, pistelyä ja puutumista, jotka aiheuttavat pakonomaisen tarpeen liikutella raajoja. Oireet ovat pahimmillaan iltaisin ja haittaavat nukkumaanmenoa.

Krooninen väsymys

Krooninen väsymysoireyhtymä on harvinainen sairaus. Oireisto saattaa muistuttaa narkolepsiaan liittyvää väsymystä sillä erolla, että nukahtelu tapahtuu yleensä paikallaan ollessa, uni on tavallisesti pitempi ja henkilö ei koe sitä virkistävänä, eikä siihen liity muita narkolepsiaan tyypillisesti kuuluvia oireita.

Parasomniat

Parasomnioilla tarkoitetaan unenaikaisia erityishäiriöitä, kuten unissakävely, yölliset kauhukohtaukset ja REM-unen käyttäytymishäiriö. Lapsilla parasomniat ovat varsin tavallisia, eivätkä ne pääsääntöisesti aiheuta toimenpiteitä. Lapsilla parasomnioita esiintyy etenkin infektioiden tai univajeen provosoimana. Aikuisilla parasomniat ovat harvinaisempia ja voivat aiheuttaa sosiaalisesti häiritsevää käyttäytymistä öisin, unen rakenteen rikkoutumista ja päiväväsymystä.

Narkolepsia

Narkolepsia on harvinainen sairaus. Sen keskeinen oire on katapleksia. Katapleksiakohtauksissa tunnereaktiot aiheuttavat äkillisen lihasvoiman menetyksen ja narkolepsiapotilas voi nukahtaa tahattomasti. Narkolepsiaa voi esiintyä myös ilman katapleksiaa, ja narkolepsiapotilailla esiintyy myös poikkeavaa päiväväsymystä. Nykykäsityksen mukaan narkolepsian aiheuttaja on aivoissa tapahtuva autoimmuunireaktio.

Apu löytyy oikeanlaisella hoidolla

Usein ihmiset eivät koe itse väsymystä ongelmana vaan hakevat apua vasta, kun väsymys aiheuttaa muita ongelmia. Monesti apukaan ei tosin ole riittävää, sillä toistaiseksi vain harvoilla lääkäreillä on unilääketieteestä tarvittavaa tietoa. Usein uniongelma luokitellaan psyykkiseksi, vaikka se on sitä vain murto-osalle potilaista. Lisäksi hoitona käytetään lähinnä unilääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa riippuvuutta eivätkä kuitenkaan poista väsymyksen taustalla piilevää syytä. Unilääkkeiden vaikutuksen alaisena oleva ihminen voi havahtua useita kertoja tunnissa, mutta hän ei vain itse sitä huomaa.

Useimpiin unihäiriöihin kuitenkin löytyy tehokas hoito, kunhan häiriön perimmäinen syy on selvitetty. Oivauni Uniklinikalla kunkin asiakkaan unihäiriö diagnosoidaan perusteellisella unitutkimuksella, ja hoito on aina syynmukaista. Oivauni on edelläkävijä unihäiriöiden hoidossa. Lue lisää Oivaunesta täällä.